Suomen vesihuoltoalan tavoitteeksi on asetettu olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia kaikilla vesihuollon osa-alueilla, erityisesti kasvavan saneerausvelkaantuneisuuden ja verkostorakentamisen parissa. Suomen kaivamattoman tekniikan yhdistys (FiSTT) halusi tuottaa alalle tutkittua tietoa ja rahoitti Tampereen yliopistossa tehdyn diplomityön: ”Kaivamattomat menetelmät vesihuollon verkostorakentamisessa: Päästöjen ja kustannusten tarkastelu”. Työn tekijänä toimii Reeta Hömppi.
Työläiden haasteiden ratkomista
Työn sisällöllisestä ohjaamisesta ja laadunvarmistuksesta yhdistyksen puolelta vastasivat Kia Aksela ja Jouni Hyypiä. Ohjaajat olivat erittäin tyytyväisiä työn etenemiseen ja sen lopulliseen kattavaan sisältöön. Vaikka osan asioiden ja lähtötietojen selvittäminen osoittautui matkan varrella työlääksi, asiat selvitettiin perusteellisesti.
Tutkimus sai tärkeää akateemista tukea Tampereen yliopistolta, josta saatiin elinkaariarvioinnin (LCA) lisenssi sekä asiantunteva ohjaus laskentaan. Yliopiston puolelta työn ohjaajina toimivat Hannele Auvinen ja Minna Leppänen. Laajapohjaisen yhteistyön ansiosta tutkimuksessa on ollut mukana moninäkökulmaista ohjausta, jossa yhdistyvät erinomaisesti käytännön alalta ja akateemisesta maailmasta tulleet näkemykset.
Kiitoksen ohjaajat ja tekijä antavat julkiselle päästötietokannalle. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ylläpitämä rakentamisen päästötietokanta (co2data.fi) täydentää erinomaisesti valmistajien omia päästölaskelmia ja tarjoaa niille luotettavan, puolueettoman vertailukohdan, mikä tekee päästötarkasteluista entistä läpinäkyvämpiä.
Kaivamaton tekniikka voittaa aukikaivun
Reeta Hömppin tutkimuksessa arvioitiin vesihuoltoverkostojen rakentamisen ja saneerauksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä (kg CO2e) sekä selvitettiin kaivamattomien menetelmien yleistymisen haasteita Suomessa. Laskennassa olivat mukana pitkäsujutus, sukkasujutus, muotoputkisujutus, pakkosujutus, suuntaporaus ja mikrotunnelointi, joita verrattiin perinteiseen aukikaivuun.
Tulokset puhuvat puolestaan. Aukikaivu aiheutti lähes kaikissa putkikokoluokissa suurimmat kokonaispäästöt verrattuna kaivamattomiin menetelmiin. Kaivamattomilla tekniikoilla saavutetaan merkittäviä ympäristö- ja kustannussäästöjä muun muassa vähentyneiden maamateriaalimäärien, vähäisemmän työkoneiden käytön ja pienempien liikennehäiriöiden ansiosta.
Toimintaohjeet vesilaitoksille – Miten edetä kohti hiilineutraaliutta?
Diplomityön tulosten pohjalta voidaan suositella miten jokaisen suomalaisen vesilaitoksen tulisi toimia ilmastopäästöjen minimoimiseksi.
3 asiaa, jotka jokaisen vesilaitoksen tulisi ottaa käyttöön heti
Nämä toimenpiteet ovat nopeasti ja helposti toteutettavissa ilman suuria lisäkustannuksia:
- Kaivamattomien menetelmien ensisijaisuuden arviointi ja kumppanien varhainen osallistaminen: Otetaan käyttöön rutiininomainen tarkistuslista hankesuunnittelussa kaivamattomien tekniikoiden mahdollisuuksista ja käynnistetään vuoropuhelu suunnittelijoiden sekä urakoitsijoiden kanssa jo esisuunnitteluvaiheessa parhaiden menetelmien löytämiseksi.
- Siirtyminen biopolttoaineisiin urakoissa ja verkostojen elinkaarenhallinnassa: Käytetään omissa töissä ja vaaditaan urakoitsijoita käyttämään uusiutuvia polttoaineita (kuten uusiutuvaa dieseliä/HVO) työmaakoneissa ja kuljetuksissa, mikä pudottaa päästöjä välittömästi.
- Bio-putken sopivuuden arviointi kohteissa: Arvioidaan järjestelmällisesti biopohjaisten tai kierrätysmateriaalista valmistettujen putkien soveltuvuutta tuleviin verkostokohteisiin perinteisten materiaalien sijaan materiaalisidonnaisten päästöjen vähentämiseksi.
3 asiaa, joita valmistella seuraavien lähivuosien aikana käyttöönotettavaksi
Nämä asiat vaativat hieman enemmän pohjatyötä ja prosessien kehittämistä:
- Yhtenäisten päästökriteerien sisällyttäminen tarjouspyyntöihin: Kehitetään ja vakioidaan hankintaprosessit siten, että hiilijalanjälki toimii yhtenä pisteytys- tai valintakriteerinä urakoitsijoita ja materiaaleja valittaessa.
- Kattavan päästö- ja toteutustiedon järjestelmällinen kerääminen: Rakennetaan laitoksille toimintatavat, joiden mukaisesti tietojärjestelmiin tallennetaan toteutuneiden hankkeiden materiaali-, kuljetus- ja konetiedot tulevien hankkeiden päästölaskennan tarkentamiseksi.
- Henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden säännöllinen LCA- ja No-Dig-koulutus: Luodaan pitkäjänteinen koulutusohjelma, joka lisää vesilaitosten oman henkilöstön osaamista elinkaariarvioinnista (LCA) ja uusimmista kaivamattomista menetelmistä.
Suomen kaivamattoman tekniikan yhdistys kiittää Reeta Hömppiä erinomaisesta työstä sekä Tampereen yliopistoa ja kaikkia tutkimukseen osallistuneita asiantuntevia organisaatioita – Aarsleff, JBP, Kuopion Vesi, Lining, Lännen Alituspalvelu Oy, Putkistosaneeraus Eerola, Renos, Rudus, Saint-Gobain PAM, Tampereen Vesi, Tampereen yliopisto, Tracto, Turun Seudun Puhdistamo ja Ward & Burke – arvokkaasta panoksesta vesihuoltoalan vihreän siirtymän edistämiseksi!
Tutustu diplomityöhön kokonaisuudessaan Trepo-palvelussa: Linkki diplomityöhön
Yhdistyksen jäsensivuilla FiSTT julkaisujen alla jäsenille lisäksi tiedosto, josta voi tutustua ilmastopäästölaskentaan: https://fistt.fi/jasenille/
Lisätietoja diplomityöstä: Reeta Hömppi, homppireeta(at)gmail.com